Avainsanat

,

Ihan ensiksi, kiitos kommenteista. On mukavaa löytää ja vaihtaa ajatuksia teidän kanssa 🙂

Jo jonkin aikaa ollaan mieheni kanssa mietitty, että pitäisi varmaan keksiä jostain lisää ystäviä. Lähipiiri on kokenut sellaisen lapsi-invaasion, ettei tahdo löytyä enää seuraa yhdelle perjantai iltana tai leffaan lauantaina puhumattakaan mistään ex tempore reissusta. Meillä on paljon yhteisiä ystäviä joiden kanssa tuli vietettyä paljon aikaa yhdessä – silloin ennen. Olemme yhtäkkiä huomanneet kyhjöttävämme illat kaksistaan kotona ihan tylsyyteen asti. On ikävä entisiä aikoja, mutta koska niitä ei takaisin saa, on asialle tehtävä jotain.

Emme toki ole vanhoja, hyviä ystäviämme mihinkään heivaamassa. Ihanaa heitäkin on nähdä, myös heidän lapsiaan, mutta koska elämän tilanteet ovat tällä hetkellä hyvin erilaiset, koemme kaipaavamme myös lapsetonta seuraa. Puhuin tästä jokin aika sitten ihan suoraan parhaan ystäväni kanssa ja hän ymmärsi täysin. Hän puolestaan toivoo sormet ja varpaat ristissä meille pian lasta, sillä hän toivoo minusta seuraa hiekkalaatikon reunalle.

Täytyy kyllä sanoa, ettei tässä iässä ole enää helppo löytää uusia ystäviä. Varsinkin kun on pitkään ollut vakiintunut ystäväpiiri. Toki meillä molemmilla on omia ystäviä, joiden kanssa on kiva mennä viikonloppuisin ulos jne, mutta nyt siis puhun lähinnä yhteisistä pariskuntaystävistä. Muutama tuttu pariskunta tuli onneksi mieleen – nyt täytyisi saada enää aikaiseksi sopia muutamat illallistreffit. Kerron sitten myöhemmin kuinka olemme tässä onnistuneet.

Kuullostaako yhtään tutulta? Tekisi mieli tehdä jotain kivaa viikonloppuna ja yhtäkkiä et keksi ketään jolle soittaisi…