On suorastaan naurettavaa olla turhautunut jo nyt, mutta lupasin kirjoittaa rehellisesti. Niinpä joudun myöntämään, että minua turhauttaa tänään.

Istuin sohvalla, katselin ikkunasta ulos ja kuuntelin musiikkia. Yllätyin itsekin kun kyyneleet alkoivat yhtäkkiä valua pitkin poskia. Olen moneen kertaan jo kuvitellut käsitteeni lapsettomuuteen liittyvät asiat ja yhtä moneen kertaan kuvitellut etteivät ne itkettäisi enää. Ja sitten aina jostain mitään ennalta ilmoittamatta joku hautautunut tunne pulpahtaa esiin. Jonkinlainen sekoitus surua ja turhautuneisuutta. On niin vaikeaa käsittää, että toiset ihmiset vain hankkivat lapsia. Että niitä voi tosta noin vain suunnitella ja saada. Koko asia olisi niin paljon helpompi ymmärtää, jos olisi jonkin syy miksei itse voi tulla raskaaksi. Jokin selitys, jokin vika jossain. Asia olisi niin paljon helpompi hyväksyä ja jatkaa eteenpäin.

Tänään se vaan tuntuu niin epäreilulta ja kohtuuttomalta, mutta eiköhän sitä jaksa jo taas huomenna hymyillä ja jatkaa pää pystyssä eteenpäin.

Mainokset