Avainsanat

, ,

Yllättävä raskaus ja keskenmeno olivat niin iso shokki, että kesti monta päivää ennen kuin ymmärsin yhtään mistä on kyse. Vielä useampi päivä ennen kuin osasin surra asia, mutta auta armias sitten kun ne padot murtuivat niin loppua ei ole näkyvissä.

En ole koskaan ollut näin surullinen. Olen kokenut elämässäni monenlaisia käänteitä, mutta mikään ei ole ikinä riipaissut näin syvältä. Kyyneleet tulevat aina yllättäen – kauppakassia tyhjentäessä, autoa ajaessa, suihkussa – ja se tunne on aina yhtä lohduton ja pohjaton. Jotenkin kaikki nämä tunteet ja niiden voimakkuus ovat yllättäneet minut täysin. Yritin eilen selittää tunnetta miehelleni enkä keksinyt parempaa kuvausta kuin että se tuntuu sille kuin joku olisi kuollut. Mieheni totesi siihen, että niinhän se tavallaan onkin.

Mieheni lisäksi, en ole osannut avautua tunteistani kenellekään. Läheisimmistä ystävistäni toisella on käsivarsillaan vastasyntynyt, toinen on viimeisillään raskaana. Tilanne on jotenkin niin nurinkurinen, että vaikka tiedänkin voivani puhua heille mistä tahansa niin en vain ole saanut suutani auki. Toinen heistä ei edes tiedä keskenmenosta, en vain ole keksinyt odotus- ja vauva-aiheisiin keskusteluihin sopivaa aasinsiltaa.

Niinpä jos siellä on muita keskenmenon kokeneita, niin olisi ihanaa saada vertaistukea ja kuulla teidän tarinanne. Minkälaisessa tilanteessa olitte ja kuinka siitä selvisitte?

Jos et ole aiemmin lukenut blogia, niin tilanteeni on tiivistettynä se, että takana on kaksi ja puoli vuotta yritystä. Lääkärin diagnoosi on selittämätön lapsettomuus ja inseminaatiota on yritetty tuloksetta. Päätimme unohtaa hoidot ja aloittaa adoptioprosessin kunnes sain keskenmenon lomamatkalla kesäkuussa.

Mainokset