Kului pari kuukautta ennen kuin osasin alkaa surra keskenmenoa. Toki suru tulee heti tapahtuneen tajuttuaan, mutta kului viikko toisensa jälkeen ennen kuin se varsinaisesti upposi tajuntaan. Olen jutellut muutaman kohtalonsiskon kanssa ja kaikki ovat sanoneet samaan – suru tulee myöhemmin. Kirjoitin tästä jo viime postauksessa, mutta en jotenkaan vieläkään voi käsittää tämän tunteen syvyyttä.

Monesti asiaa itkiessä tuntuu kuin joku kirjaimellisesti repisi sydäntäsi irti. Rullailen tapahtumia päässäni kuin elokuvaa eteen ja taaksepäin. En voi olla miettimättä olisinko voinut tehdä jotain toisin, olisinko voinut vaikuttaa? Tiedän etten olisi, mutta niitä ajatuksia on vaikeaa pysäyttää. Kyse on kuitenkin jostain mitä tapahtuu omassa kropassa. Olen kova liikkumaan, juoksen ja harrastan hyvin toiminnallista liikuntaa ja ensimmäinen ajatukseni oli, että olen tehnyt liian rankkoja treenejä. Mutta ihan kuin Jumala olisi nähnyt kaiken edeltä ja tiennyt että yritän löytää vian itsestäni, sillä juuri sen ajan kuin olin raskaana jalkaani iski mystinen vaiva/vamma, enkä pystynyt sen kummemmin juoksemaan kuin käymään salillakaan. Ne olivat kesän ainoat viikot totaalisessa levossa! Hyvin pian keskenmenon jalka oli taas yhtäkkiä täysin kunnossa ja pääsin purkamaan pahaa oloani lenkkipolulle…

Oloani ei helpota ystävieni juuri maailmaan saapuneet maailman ihanimmat pienet ihmiset. Olen todella onnellinen heidän puolestaan ja rakastan pitää näitä pieniä tuhisevia kääröjä sylissäni, mutta samalla sen on tuskallisen todellinen muistutus omasta menetyksestä. Siitä tulee jotenkin todellisempaa, siitä että vaikka olin vasta viikolla 8-9, sekin oli jo ihminen, jopa näytti jo ihmiseltä vaikka olikin pienen pieni.

Kaikesta tunteiden myllerryksestä huolimatta olemme päättäneet jatkaa adoptioprosessia. Lopulta kaikki tapahtunut vain vahvisti sitä kaipuuta, eikä sillä onko lapsi biologisesti meidän vai ei, ole merkitystä. Molemmissa tapauksissa rakastamme lastamme aivan yhtä paljon ja hän on aivan yhtä toivottu.

Toivoisimme, että olisit jo täällä…

Mainokset