Avainsanat

, , ,

Joulukuu. Vihdoinkin tuntuu, että kuusi kuukautta kestänyt synkistely on tullut tiensä päähän. Eräs aamu heräsin ja huomasin aamiaisella hymyileväni ajatellessani tulevaa adoptiolastamme. Millainen tyyppi meille mahtaa joku päivä muuttaa? Olisin voinut heittää kuperkeikkoja siitä riemusta, että olo tuntui taas normaalilta. Ah, ihanaa, sain lopultakin itseni takaisin. En olisi jaksanut elää siinä synkässä pilvessä enää päivääkään!

Toivo on lapsettomuuden kanssa painiville vähän kaksiteräinen miekka. Tottakai raskautta toivoo, pitkänkin ajan jälkeen vaikka sitten vähän salaa. Se toivo kuitenkin muuttuu pettymykseksi kuukausi toisensa jälkeen. Huomaan pettyväni sellaisinakin kuukausina, jolloin en ole ollut edes varma onko toivoa. Jotenkin sitä kuitenkin salaa toivoo ihmettä, vaikkei siihen kohta kolmen vuoden yrittämisen jälkeen juuri jaksakaan uskoa. Osittain sen tähden viimeinen puoli vuotta on tuntunut niin raskaalta. Sain toivoa. Jatkuva toivominen ottaa todella voimille! Niinpä oli todella iloinen sinä aamuna kun huomasin ajatusteni kääntyneen taas adoptioon, toivon ja odotan niin paljon mieluummin sinua, joka et ole vielä edes olemassa. Jokin päivä kuitenkin tiedän saavani sinut syliini, sinä saat kodin ja me saamme sinut.

Mainokset