Avainsanat

,

Sunnuntai aamuna istuin sohvalla kahvimuki kädessä ja ajattelin mielessäni olipa eilen ihana päivä. Olen koko alkuviikon fiilistellyt sitä tunnetta. Siinä päivässä kertakaikkiaan oli sitä jotain.

Koko huusholli oli aivan sekaisin kiireisen viikon jäljiltä. Ajattelin kuitenkin ryhtyä siivousurakkaan vasta kiirettömän aamukahvin jälkeen. Puhelin soi ja isoveljeni kutsui kakkukahville juhlimaan vanhempiemme syntymäpäiviä nyt kun siskommekin sattuu olemaan kaupungissa. Kahvikuppi ja aamun lehti sai jäädä kaiken sotkun keskelle, juoksi suihkuun että ehtisin vielä ostamaan lahjan matkan varrelta.

Isoveljeni luona söimme yhdessä lounasta ja lähdimme lasten kanssa luistelemaan. Päivän treenikin tuli tehtyä, kun kaksi pienintä mukulaa huutaa pulkassa juokse täti kovempaa! Perillä pappa pääsi maalivahdiksi kun mailattomat vastaan mailattomat jääkiekkopeli pyörähti käyntiin pienimmän opetellessa vasta luistelemaan. Kaikilla oli niin mukavaa yhdessä, että pakkasimme vielä korvapuustit ja mehut reppuun ja suuntasimme pulkkamäkeen. Emme tehneet mitään erityistä, mutta nautin suunnattomasti yhdessäolosta ja ajattelin, että nämä on niitä hetkiä jotka haluan muistaa. Hetkiä, joilla elämässä on oikeasti merkitystä.

Illaksi kiiruhdin vielä yllätyssynttäreille, jotka ystävämme oli järjestänyt tyttöystävälleen. Propsit miehelle, joka oli saanut suuren joukon ystäviä kasaan 24h varoitusajalla ja sai eleellään tyttöparan ihan kyyneliin. Oli niin mukavaa ja rentoa, että kotiin päädyttiin mäkin kautta vasta yömyöhällä. Teki todella hyvää käydä  tuulettamassa kotona pölyttyneitä aivojaan ihmisten ilmoilla. Istua ystävien keskellä ja nauraa. Onneksi näitä hetkiä on buukattu nyt kalenteriin koko tammikuun täydeltä!

Tässä päivässä vain oli sitä jotain, minkä voimalla jaksaa taas ne muutkin päivät.Note to self, yllättäville suunnitelmille viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa kannattaa aina sanoa kyllä! Ei ne tiskit ja kaaos kotoa mihinkään karkaa…

Mainokset