Avainsanat

Anteeksi pitkä hiljaisuus. Työkiireiden lisäksi joulun jälkeen oli pitkään fiilis, että niin pitkälle kuin vain mahdollista en halua ajatella, puhua tai kirjoittaa mitään aiheesta. Hetken aikaa mökötin elämälle, kunnes otin taas itseäni niskasta kiinni. Ei elämää voi elää sitten kun. Ehkä jos joskus. Ei meillä ole kuin tämä päivä. Huomisesta ei tiedä, joten on otettava ilo irti siitä mitä on.

vaatteita

Jostain löytyi taas kiitollisuus tästä päivästä. Se pitää vain valita joka aamu uudestaan. Synkkyyteen on helppo vajota muiden kasvattaessa ympärillä perheitään, raskausuutiset lienevät jo joka kuukautista kauraa. Ympärillä olevat lapsettomat pariskunnat vähenevät ja samaa tahtia kasvaa utelevien joukko ”koskas teille tulee lapsia?”.

Raskaimpina hetkinä vaikeinta lienee se voimattomuuden tunne: miksi me emme onnistu siinä mikä muille tuntuu olevan niin helppoa??? Jaksan yhä ihmetellä tosiasiaa, että toiset pystyvät suunnittelemaan perhettä ja ennenkaikkea että suunnitelmat toteutuvat. Omasta näkökulmasta se tuntuu niin absurdilta! Näillä main on kulunut kolme vuotta siitä, kun päätimme perustaa perheen. Kuinka paljon tunteita näihin vuosiin onkaan mahtunut! Päivääkään en silti vaihtaisi pois.

pino

Vuosien varrella kaappiin on kertynyt muutama vauvan vaate. Enimmäkseen ehkä kuitenkin sen ensimmäisen, joka oli vielä täynnä toivoa. Siivosin eilen kaappeja ja pieni pino tuli vastaan. Huomasin ihanan lintuyökkärin olevan juuri tuoreimman kummipoikani kokoa. Käärin sen pakettiin ja kiikutin ystävälleni.

Meillä on vain tämä päivä.

Mainokset