Uskon vakaasti elämässä siihen, että kaikella on tarkoituksensa vaikkei se aina olekaan läpinäkyvää ja ilmiselvää. Toisinaan tarkoitukset jäävät mysteereiksi tai paljastuvat vasta vuosia myöhemmin, mutta siitäkin huolimatta en usko sattumaan.

Lapsettomuus-asia on toki pistänyt uskoni (niin tähän asiaan kuin sen taustalla vaikuttavaan ylempään Voimaankin) todelliselle koetukselle. Olen luonteeltani päämäärätietoinen ja kunnianhimoinen, se etten onnistu jossain minulle tärkeässä asiassa, syö todellakin naista. Kärsivällinen odottaminen ei kuulu hyveisiini joten luonteeni särmiä on hiottu oikein isolla viilalla vuosien mittaan.

Tällä viikolla sain ylennyksen. Vaihdan ihanan työpaikan, rakkaat ihmiset, työn josta todella nautin ja jossa olen menestynyt suuriin haasteisiin, uuteen rooliin ja vieraaseen ympäristöön. Asian varmistuttua tuntui kuin joku olisi nostanut suuren painon harteiltani. Olo on kevyt ja odotan innolla mitä tuleman pitää. Olen hämmästynyt tästä tunteesta, it just doesn’t make any sense! Alunperin en edes halunnut koko paikkaa, mutta nyt olen vakuuttunut että se on paras asia, mitä minulle on pitkään aikaan tapahtunut. Se vain vahvistaa sitä etten todellakaan aina tiedä mikä on parasta minulle. Onneksi on joku joka tietää.

Loppujen lopuksi kun mietin kuluneita vuosia, en vaihtaisi päivääkään pois. Jokainen vastoinkäyminen on tehnyt minusta sen kuka olen tänään enkä haluaisi olla enää se joka olin eilen. Tämä on minun tarinani, ehkä se oli tarkoituskin mennä näin, kaikista pyristelyistäni huolimatta.

Meistä tulee vielä perhe – joku päivä. Elämää ei voi käsikirjoittaa, sitä on turhaa verrata kenenkään toisen elämään, eniten siitä saa irti kun ottaa sen vain vastaan sellaisena kuin se tulee. Nauttia niistä asioista mitä on ja yrittää selvitä ilman niitä mitä ei ole.

Aurinkoista viikonloppua!

(kuva lainattu)

Mainokset