Avainsanat

, , ,

896e81_2520f844f2fb4e2f8e8528f1f4403500

 

Pitkä, syvä, mutta onnellinen huokaus. Sieltä se lopulta tuli – sisaruslupa! Kauan ja huolella sai vääntää niin PeLan kuin adoptiolautakunnankin kanssa asiasta, mutta se oli kyllä kaiken sen vaivan, ajan ja rahan arvoista.

Tämä oli meille iso välietappi ja reilun kahden vuoden urakkaa uskalsi jo juhlistaakin. Aluperin en ajatellut, että adoptiolupa olisi vielä mikään juhlahetki, mutta meidän matkalla se osoittautuikin todella sen arvoiseksi. Pitkääkin pidempi työhaastattelu on nyt ohi ja meidät on valittu seuraavaan vaiheeseen.

Pelkkä lupa itsessään ei vielä takaa, että meille sisaruksia löytyy Etelä-Afrikasta, mutta oloni on luottavainen. Pitkän lupaprosessin aikana on ehtinyt ottaa isoja henkisiä harppauksia. Kaukana on se alkutaipaleen malttamaton odottaja ja tilalle on tullut levollisuutta ja rauhaa. Ei ole kiire minnekään, vaikka tottakai yhä lapsia kaipaamme ja odotamme. Blogin alkutaipaleella sanoin haluavani nauttia odotusaikana elämästä tässä hetkessä ja nyt viimeisien vuosien aikana se on jo alkanut onnistua. Tietynlainen kaikkien lankojen käsissä pitämisen tarve on hellittänyt ja nyt voi jo levollisesti vain odottaa ja katsoa mitä se seuraava päivä tuo tullessaan. Tätä prosessia kun ei voi itse hallita ja mikään ei ole niin varmaa kuin se, että kaikki on vähän epävarmaa ja matkan varrella muuttuvaa.

On siis jo puolivoittoa tietää, että odotetaanko tässä yhtä vai kahta lasta. Sisaruksia nyt ainakin toistaiseksi seuraavan muutaman vuoden ajan. Todella jännittävää ja samalla vähän pelottavaakin ajatella, että jonain päivänä ne haaveet saattaa käydä toteen.

Mukavaa viikonloppua!

 

Mainokset