Avainsanat

, , , ,

En olisi seitsemän vuotta sitten uskonut millainen matka meillä olisi edessä. Kummipojan syntymäpäivistä on helppo laskea kuinka kauan meillä on odotettu lasta. Rehellisyyden nimissä välillä odotettu enemmän innolla ja välillä enemmänkin kauhun sekaisin tuntein. Vuosiin on mahtunut paljon tunteita ja ajatuksia, joista osan olen jakanut täällä blogissa.

Vaikka olen mielestäni suht avoin persoona, minulla on aina ollut kuitenkin ne tietyt muurit, joiden yli vain harva pääsee. Sosiaalisessa mediassa jaan yleensä vaan kevyitä asioita ja vaikka minulla on maailman ihanimmat ystävät, on paljon asioita jotka pidän ihan vain itselläni. Tästä huolimatta, lapsettomuudesta olen halunnut puhua todella avoimesti. Vuosi sitten jaoimme Facebookissa mieheni kanssa tiedon sisarusluvasta. Minua ei haittaa, että ihmiset kyselee – vastaan mielelläni ja kerron asiat niinkuin ne ovat. On mielettömän hienoa, että eräissä juhlissa juttelin pitkään parin minulle ennestään tuntemattoman naisen kanssa lapsettomuudesta (he tiesivät taustani mieheni kautta) ja vasta kun olimme jakaneet kokemuksiamme tajusimme esittäytyä toisillemme. Meitä biologisesti lapsettomia on paljon ja siitä avoimesti puhuminen on meille valtava voimavara. On joku, joka ymmärtää edes vähän siitä mitä käymme läpi. Se tieto lohduttaa paljon enemmän kuin yksikään tarjottu neuvo.

En vaihtaisi päivääkään pois. Olen tämän matkan aikana tutustunut aivan mielettömiin ihmisiin, jotka eivät muuten olisi osunut kohdalle. Toivon, että avoimuuteni on saanut olla rohkaisuna ja tukena kanssa matkustajille ja avartanut niiden maailmaa, jotka eivät ole joutunut näitä asioita koskaan omalla kohdallaan miettimään. Olen todella kiitollinen ystävilleni, jotka ovat vuodesta toiseen jaksaneet kuunnella vuodatustani ja olleet rinnallani lapsiperhearjen pyörteissäkin. Ja teille, joihin olen tämän prosessin kautta tutustunut – kuinka ihanaa odottaa yhdessä!

Täällä valmistaudutaan jo ehkä hieman kauhun sekaisin tuntein siihen tulevaan arkeen, muutaman kuukauden päästä pakataan jo muuttolaatikoita. Sitten ollaan taas jo askeleen verran lähempänä the puhelua, joka toivottavasti joku päivä vielä saadaan.

Lähiömutsin checklist on jo hyvällä mallilla:

  • permis
  • mom jeans
  • koti lähiössä
  • perheauto (harkinnassa)
  • koira (harkinnassa)
  • hiusdonitsi (ehkä äiti vois ommella kukkakuosilla?)
  • pari lasta (toivottavasti tuloillaan)
Mainokset