Avainsanat
Molemmat valmennusviikonloput on nyt kahlattu läpi ja kaikenkaikkiaan niistä jäi ihan hyvä fiilis. Ensimmäisen viikonlopun jälkeen jo aiemminkin päätään nostanut ajatus sisarusadoptiosta sai jälleen tuulta alleen ja lopulta päädyimme siihen, että kyllä me taidamme nyt yrittää hakea lupaa sisarusadoptiolle. Jotain puhetta siitä on jo neuvonnassakin ollut, mutta viime kerralla sovimme sosiaalityöntekijän kanssa että varataan tätä aihetta varten neuvonnassa ainakin yksi kerta. Ihan helpolla nämä luvat Suomessa eivät kuulemani mukaan tänä päivänä enää heltiä ja sosiaalityöntekijämme suhtautui siihen todella nuivasti kun otimme asian ensimmäistä kertaa esiin neuvonnan alussa. Täytyy valmistautua oikein todenteolla vakuuttamaan omia voimavaroja ja tukiverkostoja ensi kertaan mennessä!
Jos siellä on ketää kenellä on kokemusta sisarusadoptiosta tai tiedät jonkun, jolla olla on tai olet itse myös keskellä samaa prosessia niin huuda HEP! Kuulisin mielelläni tarinoita teiltä 🙂
kiertoteitä 
Kaisa said:
Me saatiin aikoinaan sisaruslupa (2013). Sama tilanne, että ensimmäisellä neuvontakäynnillä otettiin asia esille ja suhtautuminen oli todella nuivaa; ”en olekoskaan kellekkään sisaruslupaa puoltanut,,,”. No, kun sitten neuvonnan lopulla otimme asian uudelleen esiin, niin suhtautuminen olikin hyvinkin myötämielistä, oli ilmeisen vakuuttunut voimavaroistamme (jotka toki suuren ja läheisen suvunkin takia ovat hyvät). No, saimme myös kohdemaan adopiokomitealta sisarusluvan, joka on ilmeisen harvinaista myös ja lähdimme kahta lasta hakemaan, mutta koska sisaruksia ei adoptiovapaana tuolloin ollut, niin meiltä kysyttiin jäämmekö odottamaan epämääräiseksi ajaksi sisaruksia vai ”tyydymmekö” yhteen lapseen. Tyydyimme ja emme tyytyväisempiä voisikaan olla, niin mahtavan pojan saimme. (Ja kun joku kuitenkin ihmettelee tuota odotusajan lyhyyttä, niin mainittakoon,että meidän poika tuli Keniasta).
Eli oma kokemukseni on, että jos asiat ja voimavarat on kunnossa, niin kyllä sen sisarusluvan saa. Eri asia on sitten kuinka paljon tuo nopeuttaisi prosessia (jos ollenkaan) ja tuleeko sitä sisarusesitystä kuitenkaan…
kiertoteita said:
Moikka Kaisa! Kiitos kun jaoit kokemuksia, aina kiva kuulla miten muilla on oikeasti käytännössä asiat edenneet. Meille kerrottiin jo heti alussa, että Valviralla on nykyään todella tiukka linja sisarusluvissa ja sitä on käytännössä lähes mahdotonta saada. Meillä ei myöskään ole paras mahdollinen henkilökemia meidän sosiaalityöntekijän kanssa joten saa nähdä miten se seikka vaikuttaa siihen haluaako hän lupaa puoltaa vai ei. Etelä-Afrikasta harvoin sisaruksia tulee, joten meillä myös sillä asenteella eteenpäin että meidän ovet on avoinna sisaruksille jos sellaisia löytyy, mutta yhtälailla myös yhdelle lapselle jos niikseen tulee. Sitä nopeuttaako tai hidastaako itse prosessia on mahdotonta sanoa, mutta jos sisarusadoptio onnistuisi niin varmasti olisi nopeampi vaihtoehto kuin adoptoida kaksi lasta eri kerroilla. Tällä hetkellä meillä on koko prosessin kesto neuvonnan alusta arvioitu kestävän noin 5 vuotta. Toki voi mennä pidempäänkin. Trendi on, että prosessit hidastuu entisestään…
Eske said:
Tästä viestistä nyt ei varsinaisesti hyötyä ole, sillä asia ei ole meille vielä ajankohtainen. Kuitenkin, olemme myös haaveilleet sisaradoptiosta, joskin vasta toisella kierrosella, jos sinne asti joskus pääsemme. Nyt odotellaan vasta esikoista (kotimaasta). Totesimme heti alkuun, että vaikka haaveilemme useammasta lapsesta, niin näin ensimmäisellä kerralla meidän valmiudet ei ehkä riittäisi kahteen eri ikäiseen lapseen kerralla. Toivottavasti joskus kotiutuva esikoinen sitten osaltaan ratkaisee sen, yritämmekö saada vielä lisää lapsia ja toivotaanko yhtä vai useampaa kerralla 🙂